PIENESINEITÄ PUUSTA...

Sormuksia ja ristiriipuksia, puulajeina tammi, pyökki, koivu, saarni,ja mahonki, ristiriipukset ovat visakoivua ja zepranoa.
Kaikki muut puulajit ovat suomessa kasvavia, paitsi zebrano, joka on keski-afrikan sademetsissä tavattava puulaji, tosin tammi, saarni ja pyökki etelärannikolla kasvavia, harvinaisempia puita suomessa.
Zebranosta voi ajatella ,että juuri siinä puussa mistä ristiriipus on valmistettu, on kiipeillyt länsi-afrikan villien sademetsien leopardi tai suurikokoinen gorilla, näin se tuntuu eksoottisemmalta kaulasssa kiikkuessa. Mahongille voi myös kuvitella samantapaisia mielikuvia, onko siinä leopardin siasta kiipeillyt keski tai etelä-amerikan jaguaari, johon liittyy satoja myyttejä ja legentoja paikallisväestön mielissä. Saarni on taas viikinkien pyhä puu, ja maailmanpuu, joka kannatteli taivasta ja eri osia viikienkien kuudesta maailmasta. Tammeen liittyy myös paljon erikoisia tarinoita. Hyvin synkkiäkin sellaisia.

Riipuksen valmistus on varmaankin kaikille tuttua, piirretään vain sileäksi höylättyyn tai hiottuun puupalaseen ristin muoto, ja leikataan se irti pienellä vannesahalla tai jos risti on oikein pientä ja siroa kokoa, niin lehtisahalla, viivoja myöten, ja sitten hiotaan käsissä terävät reunat pois, kiinnitetään lenkki, ja risti on valmis pintakäsittelyyn. Itse olen "dipannut" ristin upoksiin pellavaöljyssä, mutta sen voi myös lakata, petsata, maalata, tai siihen voi myös polttokynällä polttaa koristekuvioita (kuten sormuksiinkin) ihan oman maun mukaan.
Sormuksen voi valmistaa ainakin kahdella tavalla. Ensin porataan puupalaan, oman sormen paksuuteen sopiva reikä. Sitten leikataan puupalasta vannesahalla "aihiorengas" irti, ja joko käsissä pienellä puunveistoveitsellä tai puukolla, ja pienellä puuviilalla pyöristetään sormus halutun muotoiseksi, ja lopuksi hiotaan käsipaperilla sileäksi. Tai sitten sorvataan, noin sormuksen reiän paksuinen,loivan kartion mallinen puupinna, työnnetään se sormuksen reiän läpi, ja kiinnitetään takaisin sorviin, sormusaihio pakotetaan tiukalle kartiopinnan ympärille, sorvataan sormuksesta pyöreä ja sileä, näin saadaan sormuksesta varmasti tasaisen pyöreä ja samanpaksuinen kauttaaltaan. Ja mitä suurinumeroisemmalla hiomapaperilla esineitä malttaa hioa, saavat ne "samettisen" sileyden ja sitä miellyttävämmiltä ne tuntuvat ihoa vasten. Eksoottiset, trooppiset tai muuten vain harvinaiset puulajit ovat omiaan pieniin puuesineisiin.
Puusormuksia voi myös muotoilla, jopa kaivertaa, tai liimata kahta tai kolmea eri puulajia yhteen ja leikkaa siitä sopivasta kohtaa aihiokappaleen, mielellään niin, että selvästi erinvärisiä tai kuvioisia puulajeja sijoitetaan vieretysten, jolloin värierot korostuu mainiosti.

TAMMIKUU...SUDENKUU.....

Wolf moon...full moon......!   Ison rapakon takana monet alkuperäiskansat puhuvat tammikuusta, "suden kuukautena", Sioux-intiaanit puhuvat tammikuusta kuukautena jolloin "sudet juoksevat yhdessä" ja ympäri maailmaa on jos jonkinlaista tarinaa kuuta ulvovasta sudesta, ihmissudesta , metsästäjän hahmon ottavasta erakkosudesta,kuun kanssa leikkivistä susista jne, maasta ,kansasta tai kulttuurista riippuen.

Todellisuudessa, tutkijat, sanovat suden ulvovan pitääkseen yhteyttä lajitovereihinsa, kuulla ei liene asian kanssa ole paljonkaan tekemistä.
 Puun värjäyksessä puuvahat ja puuöljyt ovat paikallaan, sävyjä löytyy moneen makuun, esim, Osmo Color on hyvä tuote, kannattaa etsiä ja kokeilla erinlaisia vaihtoehtoja, pintakäsittelyaineet kehittyvät jatkuvasti. Ja luovuutta kannattaa käyttää, esim, polttokynällä voi korostaa joitakin kohtia,jne jne...! Tässäkin tapauksessa on kyse vain 2cm paksusta liimapuulevystä, ja ympyrä on halkaisijaltaan melko tarkkaan 1 metri. Puu on monikäyttöistä koivua.

LISÄÄ KOHOKUVIA...

Leijona,...vallan, rohkeuden, voiman,ja vapauden symbooli. Vanhojen linnojen ja vaakunoiden kuvituksissa näkee usein leijonan kasvoja, ja se liitetään hallitsijoihin ja kuninkaisiin. Empire ja goottilaisiin tyylihuonekaluihin oli usein lisätty leijonahahmoja. Kun veistää kasvoaiheisia kuvia, olisi tietenkin mukavaa saada kuvasta "näköinen", oli sitten kyseessä ihmis, tai eläinhahmo. Ja jonkinlainen "ilme" kasvoilla olisi seuraava tavoite, onko hahmo vihainen vai iloinen, lempeä, mietteliäs jne jne. Ei aina niin helppo toteuttaa käytännössä. Ja kasvoja kuvatessa, tarpeeksi paksu aihio, liimapuulevy, on välttämätön ,niin että kasvoihin saa muotoa riittävästi, silmät on vähän "kuopalla", nenä ja poskipäät taas hiukan "koholla" jne jne. Puulevyaihioon voi lisätä puukerroksia erityisen korkealle kohdalle, kuten esim, nenän kohdalle, liimaamalla palan puuta sille kohdalle, näin saa veistovaraa lisää, ilman ,että joutuu nenän takia veistämään kasvot muuten "liiankin" paksuun levyyn, muita kasvojen kohtia ajatellen. Eikä muuta kuin veistämään.

KOHOKUVIA...

Reliefi, kohokuva tai puutaulu, ihan miten vain. Reliefi on kohokuva , joka kohoaa oletetun pohjapinnan yläpuolelle tai sitten painuu pohjapinnan alapuolelle, upotuskuvaksi, esim, Faaraoiden ajan kaiverruksissa Egyptissä on nähtävissä "upotuskuvia". Pohjapinnan yläpuolelle nouseva kohokuva on yleisempi tyyli.
Kohokuvia voi käyttää vaikka pöytien kansissa, ovien peilipinnoissa, kirstujen kansissa ja kyljissä, tuolien selkänojissa jne, tai vain pelkkänä tauluna. Se voi olla eritavoin pyöreä tai kulmikas, mielikuvitus on vain rajana. Mitä paksummasta liimapuulevystä kohokuvion kaivertaa, sitä paremmin kuvaan saa etäisyysvaikutelmaa. Rautakaupoista myytävään, vain 2cm paksuun liimalevyyn, kaivertaminen on etäisyysvaikuitelmaa ajatellen "mielenkiintoista" ja varsinkin kun nämä "valmiit" liimalevyt on kasattu vääntyilyn minimoimiseksi niin, että sivusuunnassa joka 4cm välein puun syynsuunta vaihtuu, näinollen myös veistosuuntaa on vaihdettava yhtämittaa.
Edessä oleva isompi hahmo, ja sen taakse selvästi jäävä pienempi hahmo, antaa vaikutelman että takana oleva hahmo on jossain kauvempana. Eli mitä paksumpi puulevy on, sitä useampia toistensa takana olevia pintoja päällekkäin, siihen voi veistää, ja näinollen myös etäisyysvaikutelma on parempi ja hahmoihin saa myös paremmin muotoa, mikä taas miellyttää silmää enemmän kuin liian "littana " hahmo.

Kaikkiin puulajeihin voi veistää kohokuvia, mutta kova ja tiivis, oksaton puulaji on parasta, varsinkin jos kuvioon haluaa veistää pienempiä yksityiskohtia. Pehmeään ja hauraaseen puulajiin voi veistää isokokoisempia hahmoja, ja näin ollen lohkeamisen vaara ei ole niin suuri. Kuvan sommitteluun ja suunnitteluun kannattaa varata aikaa ja vaivaa.

Vanha antiikin taru kertoo Ikaroksesta, joka valmistaa itselleen vahasta siivet ja lentää kohti aurinkoa, mutta vahasiivet sulaa ja Ikaros putoaa taivaalta alas.