PIENESINEITÄ PUUSTA...

Sormuksia ja ristiriipuksia, puulajeina tammi, pyökki, koivu, saarni,ja mahonki, ristiriipukset ovat visakoivua ja zepranoa.
Kaikki muut puulajit ovat suomessa kasvavia, paitsi zebrano, joka on keski-afrikan sademetsissä tavattava puulaji, tosin tammi, saarni ja pyökki etelärannikolla kasvavia, harvinaisempia puita suomessa.
Zebranosta voi ajatella ,että juuri siinä puussa mistä ristiriipus on valmistettu, on kiipeillyt länsi-afrikan villien sademetsien leopardi tai suurikokoinen gorilla, näin se tuntuu eksoottisemmalta kaulasssa kiikkuessa. Mahongille voi myös kuvitella samantapaisia mielikuvia, onko siinä leopardin siasta kiipeillyt keski tai etelä-amerikan jaguaari, johon liittyy satoja myyttejä ja legentoja paikallisväestön mielissä. Saarni on taas viikinkien pyhä puu, ja maailmanpuu, joka kannatteli taivasta ja eri osia viikienkien kuudesta maailmasta. Tammeen liittyy myös paljon erikoisia tarinoita. Hyvin synkkiäkin sellaisia.

Riipuksen valmistus on varmaankin kaikille tuttua, piirretään vain sileäksi höylättyyn tai hiottuun puupalaseen ristin muoto, ja leikataan se irti pienellä vannesahalla tai jos risti on oikein pientä ja siroa kokoa, niin lehtisahalla, viivoja myöten, ja sitten hiotaan käsissä terävät reunat pois, kiinnitetään lenkki, ja risti on valmis pintakäsittelyyn. Itse olen "dipannut" ristin upoksiin pellavaöljyssä, mutta sen voi myös lakata, petsata, maalata, tai siihen voi myös polttokynällä polttaa koristekuvioita (kuten sormuksiinkin) ihan oman maun mukaan.
Sormuksen voi valmistaa ainakin kahdella tavalla. Ensin porataan puupalaan, oman sormen paksuuteen sopiva reikä. Sitten leikataan puupalasta vannesahalla "aihiorengas" irti, ja joko käsissä pienellä puunveistoveitsellä tai puukolla, ja pienellä puuviilalla pyöristetään sormus halutun muotoiseksi, ja lopuksi hiotaan käsipaperilla sileäksi. Tai sitten sorvataan, noin sormuksen reiän paksuinen,loivan kartion mallinen puupinna, työnnetään se sormuksen reiän läpi, ja kiinnitetään takaisin sorviin, sormusaihio pakotetaan tiukalle kartiopinnan ympärille, sorvataan sormuksesta pyöreä ja sileä, näin saadaan sormuksesta varmasti tasaisen pyöreä ja samanpaksuinen kauttaaltaan. Ja mitä suurinumeroisemmalla hiomapaperilla esineitä malttaa hioa, saavat ne "samettisen" sileyden ja sitä miellyttävämmiltä ne tuntuvat ihoa vasten. Eksoottiset, trooppiset tai muuten vain harvinaiset puulajit ovat omiaan pieniin puuesineisiin.
Puusormuksia voi myös muotoilla, jopa kaivertaa, tai liimata kahta tai kolmea eri puulajia yhteen ja leikkaa siitä sopivasta kohtaa aihiokappaleen, mielellään niin, että selvästi erinvärisiä tai kuvioisia puulajeja sijoitetaan vieretysten, jolloin värierot korostuu mainiosti.