AAVAN MEREN VAELTAJA...

Jo vuosisatoja, tai vuosituhansia merikilpikonnalla on ollut Tyynen Valtameren  alkuperäiskansoille monenlaisia symbolisia arvoja ja merkityksiä. Erityisesti Polyneesian kulttuureille merikilpikonna on merkinnyt ainakin seuraavia sanoja, asioita,....,hedelmällisyys, luominen, voima, pysyvyys, jatkuvuus, kestävyys, sitkeys, sinnikkyys, opastus, ohjaus, uskollisuus, päättäväisyys, turvallisuus ja pitkäikäisyys,..jne jne. Se on ollut aina myös suosittu tatuointien aihe.

 Monet tarut ja legentat ovat kadonneet ikiajoiksi nykyajan vyöryesssä saarivaltioihin. Nykyajan tiedemiehetkään eivät tiedä läheskään kaikkea tästä salaperäisestä vaeltajasta, joka taittaa tuhansia kilometrejä valtamerten selkiä. Esim, Länsi-Kanadan rannikon alkuperäiskansoille merikilpikonna on pitkien matkojen ja sitkeyden perikuva, ja joidenkin Tyynenmeren kansojen tarinoissa kokonainen saari kasvaa valtavankokoisen jättiläiskilpikonnan selässä.
Kilpikonnan teko puusta on melko yksinkertainen operaatio. Ensin tehdään,.. jälleen,,,,,, liimapuulevy, ehkä joku 3cm paksu on sopiva, näin evämäisille jaloille jää hiukan muotoiluvaraa. Sitten liimapuulevylle piirretään kilpikonnan muoto, pää, evät, kuoren paikka jne. Sitten leikataan vannesahalla tai kuviosahalla muotoaihio irti levystä. Seuraavaksi piirretään kilven kohta, ja leikataan toisesta liimapuulevystä juuri kilvenmuotoinen aihio, se voi olla vähän paksumpaa puuta, vaikka 5-8cm, riippuen kuinka pyöreämuotoisen kilvestä haluaa tehdä, toki aina "muodokkaampi" kilpi on näyttävämpi kuin lättänä. Sitten tämä kilvenmuotoinen aihio vain liimataan toisen aihion päälle, siihen kohtaan missä kilpi sijaitsee eläimellä, ja lujasti puristuksiin, niin monella käsipuristimella kuin aihioon saa vain mahtumaan, vähintään kolme, neljä tuntia puristusta, mielellään vaikka yön yli jos on vain mahdollisuus. Keskikohta aihiosta kuivuu hitaammin kuin ulkoreunat.
Pään kohta on myös korkeampi ja paksumpi kohta kuin räpyläevät, joten pään kohdalle leikataan ja liimataan lisää puuta, ainakin niin paksulti ,että päähän voidaan myöhemmin muotoilla oikeanlaista pyöreyttä. Ja kun aihio on liimakuiva, sen jälkeen vain muotoillaan veistoraudoilla. Itse aloitin ensin kilven pyöristyksen, ja sitten pään ja viimeksi evät, järjestyksellä ei niin suurta väliä ja lopuksi kuviointi ja värittäminen.
Toki aihion voi tehdä yhdestäkin aihiosta, liimapuulevystä, mutta koko levyn on oltava kilven korkeimman/paksuimman kohdan paksuinen, ja näin ollen evämäisten raajojen ohentamiseen saa veistää puuta pois aikalailla...., eihän se mahdotonta ole, kun veitset ja veistoraudat on vain huipputerässä. Jos eväraajan , joka on lähinnä kehon kiinnityskohtaa veistää oikein ohueksi, on poikkisuuntaisen puunsyysuunnan takia vaara ,että jalka napsahtaa poikki, ja sen takaisin liimaaminen on pyöreähkön muodon takia vähän vaikeaa, puristin luistaa pois helposti. Ei se mahdotonta ole, täytyy vain tehdä evän muotoinen vastamuotti puristimelle, jotta sen voi kiristää riittävän lujalle. Kilpikonnapatsaasta tulee aika painava, kun kilven kohdalla on, massiivisen paksusti puuta, omani on vain noin 40cm pitkä, ja painaa liki kymmenen kiloa. Oikeat merikilpikonnat voivat painaa satoja kiloja.